Kirmot 2019 Saarijärvi, Pylkönmäki
 

Kirmot 2019 – Mitä sitten tapahtuikaan?

Pituus-, korkeus- ja leveyshypyn tulos on helppo mitata. Sama koskee ajoterveystarkastuksessa näköä (päin näköä): viiden metrin päästä tiiraillulta taululta E-kirjaimien sakaroiden suunnan joko näkee tai sitten ei.

Miten tulisi arvioida musiikkia? Varsinkin tapahtuman järjestäjän subjektiiviselta kokemukselta on mahdotonta välttyä. Teemu Vesterisen nelikymppisillä mainittiin, että ensin järjestetään Kirmot, minkä jälkeen lääkäri selittää, joten näin lienee toimittava.

Yhdeksäntoista Kirmot-vuoden perspektiivillä esitän mahdollisesti jutun lukevan seurakunnan läsnä ollessa näkemyksenäni seuraavaa.

AVAJAISKONSERTISSA esiintyivät RNO:n jouset, Tuure Koski basso, Petri Krzywacki kitara, Johanna Försti ja Mikael Konttinen laulu sekä Riku Niemi kapellimestari – yhteensä estradilla nähtiin 15 muusikkoa.

Melkoisesti elämää ja musiikkia kokenut Tauno Keskustalo luonnehti, ettei hän ollut koskaan aistinut kirkossa vastaavaa tunnelmaa. Itsenäni herkisti eniten Riku Niemen 104-vuotiaalle Lempi Sekille säveltämä teos, joka sai nyt toisen esityksensä: ensimmäisessä Lempi sai olla itse mukana Pylkönmäellä hoivakoti Iltaruskossa. Muutama kuukausi tämän jälkeen hän nukkui ikiuneen. Teos soveltuisi erinomaisesti elokuvamusiikiksi – tunnussävelmäksi.

Valloittava Johanna Försti vietti kanssamme syntymäpäiväänsä kukkaseppele päässä. Iki-ihana Mikael Konttinen lauloi solistiparin täydeksi herkissä duetoissa. Yhteisölliset virret ja gospel herkistävät mielet. ”Päivä vain ja hetki kerrallansa” – siitä on paha kenenkään yli pyristellä. Riku Niemeä ja peräti kymmentä jousisoittajaa on vaikea soundissa ohittaa.

IIRO RANTALA edustaa virtuoosia ja hulvatonta persoonaa. Flyygeli saa kyytiä kaikkien rakenteidensa osalta, eikä sekään vielä riitä: Iiro on myös verbaalikko parhaasta päästä. Flyygelin kurittaja on ottanut henkilökohtaisen riskin: Ilpo Kokkilan rakentaman Helsingin Musiikkitalon suuri sali on varattuna nyt Saarijärvellä esitetylle neljälle vuodenajalle itsenäisyytemme vuosipäivän aattoiltana. Mahtaakohan sisään päästä samalla biletin hinnalla kuin Saarijärvi-saliin?

LAULUKLINIKKA toimi tänä kesänä kuin tulpallinen mopo, jota ei tarvitse turhaan polkea. Siitä saamme kiittää tarkentuneen suunnittelun ja rautaisen taustatiimin lisäksi harrastajista koottua house bändiä, upeita opettajia (Mikael Konttinen, Jenna Bågeberg, Petri Krzywacki, Riku Niemi ja yllätyksenä tiistaiaamupäivänä hetken aikaa Johanna Försti). Aistin kurssin tunnelman innostuneen motivoituneeksi.

Karismaattiset musiikin ammattilaiset yhdessä harrastajien ja osin jo puoliammattilaisten kanssa muodostivat kolmen päivän kliimaksin, jossa mukana eläminen on elämä itse. Vaikka oppilaissa oli mukana melkoisia taitajia, tärkeintä oli kuitenkin se, että kuka tahansa laulusta/laulun tekemisestä viehättynyt saattoi osallistua. Usein on kerrattu fraasia: jos vain parhain lintu saisi laulaa, olisi metsässä hiljaista. Tätä emme tule lauluklinikalla unohtamaan!

PYLKÖNMÄKI esitteli tänä vuonna parhaat puolensa: sinitaivas kunnioitti Jukka Kuoppamäen läsnäoloa kirkossa ja yleisölle yllätyksenä Yrittävän pihassa. Sinivalkoinen lippurivistö koristi jokaisin sankarivainajan hautaa: köyhä asujaimisto ei unohda mittavaa uhriaan itsenäisyytemme alttarille.

Kodikkaan kirkon täyttyminen ei yllättänyt. Nöyrän kiitoksen ansaitsee Matti Syrjälä ja Jyväskylän Eläkeliitto, joka vuodesta toiseen lastaa vähintään yhden bussillisen jäseniään Pylkönmäen tilaisuuksiin – samaa uskollisuutta osoittaa iätön Kerttu Heikkilä, joka kokoaa joka kesä Tikkakoskelta bussillisen yleisöä Yrittävän pihaan.

Jukka Kuoppamäeltä eivät laulut äkkiä laulamalla lopu. Taidekeskus Salmelassa juhlistettiin taitelijan 60-vuotista uraa konsertissa, jossa esiintyivät myös aikalaiset Katri Helena ja Danny. Pylkönmäellä kuultiin, että klassikko Pieni Mies esikuvineen täytti jo 50 vuotta. Musiikkielämämme olisi paljon köyhempää ilman Jukkaa.

YRITTÄVÄN PIHASSA Tommi Soidinmäki ja Mikael Konttinen hehkuivat omiensa keskellä niin kuin vain kotonaan voi. Ylimääräiset hikipisarat Tommin otsalla eivät viestineet liikakunnosta vaan taudinpoikasesta, joka ei yleisölle välittynyt. Vastakaiku-orkesterista on muodostunut tangokuninkaallemme laadukas työpari. Mikko Alatalon ulkoparlamentaarinen ura on nousussa. Kaikki eivät taida enää muistakaan, mitä kaikkea mies on saanut musiikissa aikaan. Yrittävän pihassa mahdollisesti takkuillut yleisön muisti palaili pätkittäin.

PITI OIKEIN KELATA WhatsAppia takakenoon, että muistin, mistä idea Ida Elinasta Kirmoihin oli lähtöisin. Kiitos erinomaisesta ehdotuksesta lankeaa Jussi Rekoselle, ja ajoittuu viime marraskuun lopulle.

Ida Elina on fantastinen esimerkki kaikille esiintyjille siitä, miten taiteilijan tulee syttyä yleisönsä edessä – Wau! Hän on myös esimerkki sitoutumisesta: Espoosta kahdestaan omalla autolla 1,3-vuotiaan tyttären kanssa keikalle. Ida Elinassa ja Erja Lyytisessä on jotakin samaa – maailmaa kiertäviä oman instrumenttinsa virtuooseja, joista hehkuu rakkaus musiikkiin ja esiintymiseen. Jälleen kerran: uskomatonta!

KIRMOT TARJOSI TOISTA KERTAA LASTENKONSERTIN osoituksena kohdeyleisön tärkeydestä. Silloin osallistumiskynnyksen tulee olla matala. Saarijärvi-salissa esiintyi Pikku Kakkosen suosikki Siina & Taikaradio. Laadukasta työtä tekevää tunnettua artistia kuulemaan olisi voinut saapua enemmänkin pienokaisia. Itseäni ilahdutti erityisesti parlamentaarikkomme kolmivuotiaan tyttären vastaus isänsä kysymykseen konsertin parhaasta annista. ”Se hassu setä alussa”. Toivoa ei ole näköjään vielä kokonaan menetetty.

JUKKA PUOTILA on ykkönen lajissaan. Paras osoitus ja samalla kiitos siitä saatiin Pentti Särkiojan alias Särkän lausumana: Mahanahka oli hellänä kotimatkalla Hännilän ja lehtitietojen mukaan vielä Mahlunkin kohdalla.

Kun jotakin osaa, ei tarvitse selitellä. Se on siinä, sanoo Mertaranta. Vaikka yleisöstä seuraten esiintyminen näyttääkin naurettavan helpolta, kyllä siihen valmistautumiseen kuluu koko päivä. Jokainen tekee sen tyylillään. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että viimeisenä Kansallisteatterin esitykseen saapui presidentti – ei, kyllä se oli Jukka.

KIRMOT-EKSTRASTA kiitos kuuluu Ritva Oksaselle. Tarkka ajankohta paaluttuu kännykästä päivämäärään 8.8. viime vuonna: ”Tää sun pitää ottaa!”. On paha sanoa vastaan, kun Ritva ohjeistaa. Ritvan uusin teos ”Rakasta minut vahvaksi” yhdessä Pedro Hietasen kanssa starttaa Aleksanterin teatterista Helsingistä 6.9. Ritva on iskussa.

Nyt olivat viimeisen päälle iskussa Jukka ja Tove Leppilampi, Maria Ylipää ja Marzi Nyman. Jo kirkkosalin valaistus antoi odottaa kokonaisvaltaista elämystä, jonka aloitti yllättävästi Marzi Nyman uruilla. Pääosassa nähtiin säveltäjä itse kitaroineen. Kappaleet tulkittiin sydänverellä hetkessä eläen. Tuon tuosta improvisaatio yltyi Marzi Nymanin valtaisiin kitarasooloihin ja Maria Ylipään puhtaaseen laulantaan, jota olisi toivonut kuultavan enemmänkin. Leppilammen musiikki ei edusta tavanomaista gospelia, vaan se haastaa moniulotteisuudessaan niin muusikot kuin yleisönkin. Juuri tämän vuoksi Marzi kertoi siitä pitävänsä. Häneen on helppo yhtyä.

Kokonaisuus oli kuulijoilta siepattuna puhutteleva ja hoitava. Toivon, rakkauden, yhteisöllisyyden ja ihmisyyden syvimmät virrat ymmärtävä lohduttava henki täytti kirkon ja kuulijoiden sydämet.

En ole vielä perillä
Mutta sylissäsi elämä
Majataloissa, tiellä ja sanoissa
Mun ei tarvii enää hävetä
Saatan kasvaa – ja vähetä
Aamunvaloa, luottamusta, janoa